Tämän blogin yhteydessä olevassa kohdassa ”tietoja minusta” kerron
yhdeksi tavoitteekseni tulla sellaisesi, millaiseksi Jumala minut loi. Tuo
ajatus minulla oli kun aloitin tämän blogin nelisen vuotta sitten. Nyt ajatus
nousi uudestaan pintaan kun lueskelin humanistisen psykologian uranuurtajan
Carl Rogersin ajatuksia. Kirjoitan aiheesta nyt vähän enemmän.
Tiedätkö mitä on olla sinä? Tiedätkö miltä osin olet aito itsesi
ja miltä osin sellainen kuin muut haluavat tai ovat halunneet? Millainen
olisit, jos sinun ei tarvitsisi välittää muiden mielipiteistä? Oletko
opiskellut sitä, mitä todella halusit? Koetko, päätyneesi toisten johdattelemana
väärälle alalle? Vai saitko itse vapauden valita, mutta et oikein tiennyt mitä
halusit ja päädyit siten elämään sellaista elämää, mikä ei tunnu ihan omalta? Onko
tässä vaiheessa elämääsi myöhäistä tehdä uusia valintoja? Tanskalainen filosofi
Søren
Kierkegaard on sanonut ”Syvin muoto epätoivosta on valita jonakin muuna kuin
itsenä oleminen.” Mitä mieltä itse olet tästä ajatuksesta?
Monilla ihmisillä on päällä jonkinlainen
roolivaate, johon on ehkä niin tottunut, ettei sitä haluaisi edes riisua pois.
Mitä jos roolivaatteen alta ei paljastuisikaan ihminen, jollainen haluaisi
olla, sellainen, jota ihailtaisiin? Jonain muuna kuin aitona itsenä olemista
voi ylläpitää pelko siitä, että toiset tuomitsevat, että ei kelpaa, puoliso ei
rakastaisikaan tai ei saisikaan haluamaansa ihailua. Nyt koronan aikana suurin
osa meistä on saanut kokemuksen miltä tuntuu käyttää maskia kasvoillaan.
Monille se tuntuu ärsyttävältä, on vaikea hengittää maskin kanssa. Jonain muuna
kuin aitona itsenä oleminen on kuin pitäisi jatkuvasti maskia naamalla. Se voi
tarkoittaa ulkoisten vaatimusten mukaisen julkisivun ylläpitämistä, tunteiden
kyynistä kieltämistä tai kaikessa järkevyyteen vetoamista. On kuitenkin raskas
taakka kantaa roolivaatteita päällä tai pitää naamiota kasvoilla. Kuoren
rakentaminen ja ylläpitäminen kuluttavat myös paljon energiaa.
Maria Lappi laulaa ”Palaset” –laulussaan ” Tahdon, tahdon kuoria esiin ytimen. Ja kerrokset kauniit,
kipeät yksitellen ymmärtää”. Voi olla pelottavaa lähteä etsimään omaa ydintä. Jos
sinulle on koko elämäsi ajan kerrottu millainen sinun pitäisi olla, uskallatko
yhtäkkiä alkaa kulkemaan toiseen suuntaan, kohti sitä, millainen
todellisuudessa olet. Kuinka
rohkeasti uskaltaa luopua siitä kuvasta mihin on tottunut ja lähteä vieraaseen
suuntaan, etsimään jotain, mitä ei vielä tunne.
Mitä pitäisi tehdä, jotta voisi tulla enemmän omaksi itsekseen? Carl
Rogers on sanonut, että kun ihmisellä on vapaus ajatella, tuntea ja olla
ihminen, alkaa liikkua todellisen itsensä suuntaan. Eli tarvitaan vapaus ajatella ja tuntea. Luotettavan ihmisen seurassa on helpompi
tuoda esille todellista itseään ja harjoitella itsenä olemista.
Miten aitona itsenä oleminen sitten
näkyy? Tarkoittaako se itsekeskeistä ja välinpitämätöntä asennetta toisia
kohtaa? Ei. Se tarkoittaa
omien rajojen tuntemista ja myös taitoa sanoa tarvittaessa ”ei”. Tyly ja
epäystävällinen ei tarvitse olla. Rogersin mukaan prosessissa kohti omaa
itseä roolivaatteet lähtevät, ihminen tulee avoimemmaksi, oppii kuuntelemaan
herkemmin itseään ja huomaamaan mitä sisällään tapahtuu. Itse lisäisin tähän vielä,
että samassa prosessissa ihminen tutustuu omaan sisäiseen lapseensa, suostuu
riippuvaiseksi muista ihmisistä ja saa vapauden olla myös tarvitseva ja
rikkinäinen. Se, että ymmärtää ja hyväksyy oman ainutlaatuisuuden auttaa myös
ymmärtämään ja hyväksymään toisten ihmisten erilaisuuden ja ainutlaatuisuuden.
Humanistinen psykologia painottaa
omaksi itseksi tulemista, mutta se ei ole vieras ajatus kristinuskossakaan. Raamatussa
sanotaan ”Minä olen sinut nimeltä kutsunut” (Jes. 43:1) Minä ajattelen, että
Jumala on tarkoituksella luonut jokaisen ihmisen erilaiseksi. Se tarkoittaa
henkilökohtaista kutsua olemiseen. Olemaan ainutlaatuinen, juuri omanlainen
itsensä. Ihmisille annetaan myös erilaisia lahjoja (esim. Luuk 18:12-26), jotka
tulisi laittaa hyötykäyttöön. Itse ajattelen, että kun tutustuu itseensä
syvemmin, löytää sellaisen itsen, jollainen on aidoimmillaan, sellaisen
ihmisen, jonka Jumala minusta on luonut. Samalla löytyvät myös ne lahjat, joita
Jumala on meille antanut, jotain missä olemme hyviä, mitä tekemällä voin
toteuttaa itseään ja laitaa lahjat hyödyttämään itseä ja muita ihmisiä.
Voi rakas Jumala, auta minua
olemaan rohkeasti oma itseni, näkemään vahvuuteni ja myöntämään heikkouteni.
Auta minua näkemään ne lahjat, joilla olet minua siunannut ja ottamaan ne
käyttöön itseäni, perhettäni ja muita ihmisiä hyödyttämään. Johdata minua tässä
elämäni matkalla jotta löytäisin juuri itseni muotoisen ja kokoisen paikan
muiden ihmisten joukossa. Aamen.