Miksen minäkin? -uusia haasteita hetken mielijohteesta

 Eräänä päivänä sain idean. Olin katsellut suosikkinettikaupassani vaatteita sekä itselleni ja lapsilleni, mutta koska hinnat olivat varsin korkeita siihen nähden miten vanhempainpäivärahani määritti budjettiani, innostuin ajatuksesta säästää ompelemalla itse vaatteita! Muistan muutaman vuoden takaa kun kaverini esitteli Facebookissa syötävän suloisia vaatteita, joita oli itse ommellut taaperolleen. Hänellä ei ollut ompelijan koulutusta, mutta onnistui silti. Miksi en siis minäkin! Saumurilla ompelu näytti sujuvan kuin itsestään. Tokikaan minulla ei ollut mitään kokemusta saumurista. En ollut sellaista koskaan edes livenä nähnyt, mutta koska osasin ommella ompelukoneella, miksen oppisi myös saumuria käyttämään. Ei kai se mitään rakettitiedettä voi olla!

Niinpä otin sitten ensimmäisen askeleen kohti säästäväistä ompelija-äitiyttä: kerroin ideastani Facebookissa ja kysyin vinkkejä kavereilta, joille saumuriasiat olivat tuttuja. Kävin myös nettikirppiksillä kartoittamassa käytettyjen saumureiden markkinoita. Kuitenkin ennen kuin ehdin kauppoja tehdä, minua onnisti: eräs kaverini tarjosi minulle omaa saumuriaan lainaan! Ihan mahtavaa!!! Niinpä laitoin ihania kankaita tilaukseen, varasin kirjastosta muutaman kaavakirjan ja kävin hakemassa lainasaumurin meille. Nyt homma varmasti sujuisi kuin leikki!

No. Kun vaatteita alkaa ommella, ensimmäinen vaihe on kopioida kaavat kaavapaperille ja leikata ne. Jotenkin mielikuvissani olin kuvitellut tämän vaiheen nopeaksi ”sutaisuksi”. Sitä se ei ollut. Kaava-arkki oli täynnä eri vaatteiden eri väreillä päällekkäin piirrettyjä kaavoja. Piti olla tarkkana, että kopioi itselleen oikeaa kaavaa ja vielä oikean kokoisena. Seuraavaksi kaavoihin piti mitata ja lisätä paikasta riippuen 1 tai 2 cm saumanvarat ja sitten leikata kaavat valmiiksi. Sen jälkeen kaavat sommiteltiin kankaalle niin että kangas saataisiin riittämään ja kuviot asettuisivat siistin näköisesti. Sitten kaavat kiinnitettiin nuppineuloilla ja kankaat leikattiin. Jo tähän kaikkeen ompelun esivalmisteluun minulla meni useita tunteja aikaa.

Kun viimein pääsin saumurin eteen, totesin, ettei saumurilla ompelu sujuisikaan kuin vasemmalla kädellä ihan vaan ompelukonekokemuksella. Heti alkuun tein ensimmäisen isomman puoleisen virheen. Katkasin langan liian lyhyeksi ja hups vaan, sain langat irti paikoiltaan. Niinpä edessä oli horror-tehtävä: saumurin lankojen pujottelu. Ja ei kun netistä ohjetta etsimään! Taas kului tuskaisen paljon aikaa, että opin laittamaan langat ja sain vielä säädettyä ne niin, että ommelkireys oli sopiva kankaan laatuun nähden. Jälleen kerran näihin esivalmisteluihin kului vaikka kuinka paljon aikaa. Sitten vihdoin pääsin ompelemaan. Ompelukoneompeluun nähden saumurilla kyllä sai nopeasti siistiä saumaa aikaiseksi, mutta kyllä taas niitä virheitäkin sattui kuten ”voi ei, ompelinkin sauman väärinpäin” tai kun sauman viimeistelyssä ompelukoneen kaksoisneulalla, totesin ompeleen menneen epäsiististi, joten ei kuin ratkoja käteen ja uutta yritystä kehiin. Myös kaksoisneulan sain ompelukoneessa useamman kerran napsahtamaan poikki. En edes kehtaa mainita kuinka moneen kertaan!

Ei ollut vaatteiden tekeminen itse saumurilla mikään ”suit, sait, äkkiä valmista” –juttu! Kiitos innostuvan luonteeni, hyppäsin tähän kokeiluun, mikä moni muu olisi varmasti ymmärtänyt jättää välistä. Jälkikäteen kuitenkin olen todella ylpeä itsestäni. Opin nollasta käyttämään saumuria! Luulin, että oppiminen olisi ollut paljon helpompaa, mutta koska se ei ollut, niin sitä suurempaa ylpeyttä voin kokea. Sain myös tehtyä vaatteita. En ammattiompelijatasoisia, mutta minulle kelpaavat. Tuottaa isoa tyydytystä nähdä mitä omin käsin olen saanut aikaiseksi! Mutta se suurin hyöty – maailma ei ole enää samanlainen kuin ennen ompeluprojektiani! Kun nyt suunnittelen vaatteiden ostoa ja katson vaatteiden hintoja niin minua järkyttää halvat hinnat! Mitä ompelijalle on jäänyt urakastaan käteen kun kolmet stretch-farkut saa lapselle hintaan 29,90€!!? Tai shortsi-t-paita-setin 4,90€!!?

Jos minulla olisi enemmän rahaa käytössä, ostaisi ehdottomasti enemmän vaatteita kotimaisilta valmistajilta. Kotihoidontuella se ei kuitenkaan ole mahdollista. Vaikken koskaan ole mitenkään hullusti vaatteita hankkinut, niin nyt huomaan olevani entistä harkitsevaisempi ostopäätöksiä tehdessäni. Tässä elämäntilanteessa iloitsen erityisesti ihanista kirppariostoksista, joiden kohdalla saan olla osaltani pidentämässä kerran ommeltujen vaatteiden käyttöikää. Iso kiitos ja arvostus kaikille heille, joiden ansiosta saamme tänäänkin pukea mukavat ja valmiiksi ommellut vaatteet päällemme!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tulla omaksi itseksi

Tämän blogin yhteydessä olevassa kohdassa ”tietoja minusta” kerron yhdeksi tavoitteekseni tulla sellaisesi, millaiseksi Jumala minut loi. Tu...