Eräänä päivänä sain idean. Olin katsellut suosikkinettikaupassani vaatteita sekä itselleni ja lapsilleni, mutta koska hinnat olivat varsin korkeita siihen nähden miten vanhempainpäivärahani määritti budjettiani, innostuin ajatuksesta säästää ompelemalla itse vaatteita! Muistan muutaman vuoden takaa kun kaverini esitteli Facebookissa syötävän suloisia vaatteita, joita oli itse ommellut taaperolleen. Hänellä ei ollut ompelijan koulutusta, mutta onnistui silti. Miksi en siis minäkin! Saumurilla ompelu näytti sujuvan kuin itsestään. Tokikaan minulla ei ollut mitään kokemusta saumurista. En ollut sellaista koskaan edes livenä nähnyt, mutta koska osasin ommella ompelukoneella, miksen oppisi myös saumuria käyttämään. Ei kai se mitään rakettitiedettä voi olla!
Niinpä otin
sitten ensimmäisen askeleen kohti säästäväistä ompelija-äitiyttä: kerroin
ideastani Facebookissa ja kysyin vinkkejä kavereilta, joille saumuriasiat
olivat tuttuja. Kävin myös nettikirppiksillä kartoittamassa käytettyjen
saumureiden markkinoita. Kuitenkin ennen kuin ehdin kauppoja tehdä, minua
onnisti: eräs kaverini tarjosi minulle omaa saumuriaan lainaan! Ihan
mahtavaa!!! Niinpä laitoin ihania kankaita tilaukseen, varasin kirjastosta
muutaman kaavakirjan ja kävin hakemassa lainasaumurin meille. Nyt homma
varmasti sujuisi kuin leikki!
No. Kun
vaatteita alkaa ommella, ensimmäinen vaihe on kopioida kaavat kaavapaperille ja
leikata ne. Jotenkin mielikuvissani olin kuvitellut tämän vaiheen nopeaksi ”sutaisuksi”.
Sitä se ei ollut. Kaava-arkki oli täynnä eri vaatteiden eri väreillä päällekkäin
piirrettyjä kaavoja. Piti olla tarkkana, että kopioi itselleen oikeaa kaavaa ja
vielä oikean kokoisena. Seuraavaksi kaavoihin piti mitata ja lisätä paikasta
riippuen 1 tai 2 cm saumanvarat ja sitten leikata kaavat valmiiksi. Sen jälkeen
kaavat sommiteltiin kankaalle niin että kangas saataisiin riittämään ja kuviot
asettuisivat siistin näköisesti. Sitten kaavat kiinnitettiin nuppineuloilla ja
kankaat leikattiin. Jo tähän kaikkeen ompelun esivalmisteluun minulla meni
useita tunteja aikaa.
Kun viimein
pääsin saumurin eteen, totesin, ettei saumurilla ompelu sujuisikaan kuin vasemmalla
kädellä ihan vaan ompelukonekokemuksella. Heti alkuun tein ensimmäisen isomman puoleisen
virheen. Katkasin langan liian lyhyeksi ja hups vaan, sain langat irti
paikoiltaan. Niinpä edessä oli horror-tehtävä: saumurin lankojen pujottelu. Ja
ei kun netistä ohjetta etsimään! Taas kului tuskaisen paljon aikaa, että opin
laittamaan langat ja sain vielä säädettyä ne niin, että ommelkireys oli sopiva
kankaan laatuun nähden. Jälleen kerran näihin esivalmisteluihin kului vaikka
kuinka paljon aikaa. Sitten vihdoin pääsin ompelemaan. Ompelukoneompeluun
nähden saumurilla kyllä sai nopeasti siistiä saumaa aikaiseksi, mutta kyllä
taas niitä virheitäkin sattui kuten ”voi ei, ompelinkin sauman väärinpäin” tai kun
sauman viimeistelyssä ompelukoneen kaksoisneulalla, totesin ompeleen menneen
epäsiististi, joten ei kuin ratkoja käteen ja uutta yritystä kehiin. Myös
kaksoisneulan sain ompelukoneessa useamman kerran napsahtamaan poikki. En edes
kehtaa mainita kuinka moneen kertaan!
Ei ollut
vaatteiden tekeminen itse saumurilla mikään ”suit, sait, äkkiä valmista” –juttu!
Kiitos innostuvan luonteeni, hyppäsin tähän kokeiluun, mikä moni muu olisi
varmasti ymmärtänyt jättää välistä. Jälkikäteen kuitenkin olen todella ylpeä
itsestäni. Opin nollasta käyttämään saumuria! Luulin, että oppiminen olisi
ollut paljon helpompaa, mutta koska se ei ollut, niin sitä suurempaa ylpeyttä
voin kokea. Sain myös tehtyä vaatteita. En ammattiompelijatasoisia, mutta
minulle kelpaavat. Tuottaa isoa tyydytystä nähdä mitä omin käsin olen saanut
aikaiseksi! Mutta se suurin hyöty – maailma ei ole enää samanlainen kuin ennen
ompeluprojektiani! Kun nyt suunnittelen vaatteiden ostoa ja katson vaatteiden
hintoja niin minua järkyttää halvat hinnat! Mitä ompelijalle on jäänyt
urakastaan käteen kun kolmet stretch-farkut saa lapselle hintaan 29,90€!!? Tai
shortsi-t-paita-setin 4,90€!!?
Jos minulla
olisi enemmän rahaa käytössä, ostaisi ehdottomasti enemmän vaatteita
kotimaisilta valmistajilta. Kotihoidontuella se ei kuitenkaan ole mahdollista.
Vaikken koskaan ole mitenkään hullusti vaatteita hankkinut, niin nyt huomaan
olevani entistä harkitsevaisempi ostopäätöksiä tehdessäni. Tässä
elämäntilanteessa iloitsen erityisesti ihanista kirppariostoksista, joiden
kohdalla saan olla osaltani pidentämässä kerran ommeltujen vaatteiden
käyttöikää. Iso kiitos ja arvostus kaikille heille, joiden ansiosta saamme
tänäänkin pukea mukavat ja valmiiksi ommellut vaatteet päällemme!