5.10. 2018 Bass'n Helen

Parikymppisenä löysin suomigospelin. Se avasi minulle, elämään eksyneelle salauskovaiselle uuden maailman. Oli voimaannuttavaa huomata, että karskit miehetkin lauloivat ja rokkasivat Jumalan suuruudesta. Monet laulujen sanat toimivat minulle saarnoina, josta jäin paitsi kun en seurakunnan tapahtumiin oikein yksin rohjennut lähteä. Bass’n Helen, Terapia ja The Rain. Kiitos teille! Teitte mielettömän merkittävää työtä kohdallani!

Ilokseni sain nyt elokuussa huomata, että Facebookin sivuun ilmestyi mainos: "Bass’n Helen tekee paluun akustisena – Gospel-musiikin yksi tunnetuimmista yhtyeistä Bass’n Helen herää horroksestaan ja tekee kiertueen akustisesti syksyllä 2018” Bass’n Helen olisi esiintymässä 5.10. kohtuullisen matkan päässä Helsingissä!  Voi, että sinne keikalle kaipasin päästä! Ajatuskin sai lämmön heräämään sydämessäni. Mukaan keikalle kyselin ihanaa ystävääni ja hän vastasi kutsuuni myöntävästi. 

En ollut koskaan aiemmin käynyt keikkapaikkana olevassa Luther-kirkossa. Perille löysimme kuitenkin ongelmitta ja sisään astuessa tuli sama fiilis kuin aikoinaan Maata Näkyvissä –festareilla: Kuin olisi tullut Taivaan odotushuoneeseen. Tunnelma oli lämmin ja reippaat nuoret kädestä tervehtijät toivat viimeisen silauksen sille, että koki olonsa todella tervetulleeksi. Sali oli viitta vaille täynnä kun saavuimme ystäväni kanssa paikalle, mutta jännästi ainoat vapaana olevat paikat löytyivät kahdesta ensimmäisestä rivistä. Saimme siis huippupaikat!

Leveä hymy levisi kasvoille kun BNH asteli lavalle. Deja vu vuosien takaa. 20-vuotta sitten olin ensimmäisellä BNH-keikalla. Silloin Myyrmäki-hallissa hyppimässä lavan edessä. Nyt vähän aikuismaisen sivistyneemmin istumassa hillitysti paikoillamme. Ensimmäinen biisi Hopeinen risti alkoi Harri Heleniuksen vakuuttavalla tunnustuksella ”Mä kristitty oon”(1). Ihanaa! Niin minäkin! Oli ihanaa olla kaltaistensa joukossa kun normiarki on minulle edelleenkin enemmän ja vähemmän kaappiuskovaisuutta.

Vaikka olen koko elämäni ajan kokenut olevani kristitty ja uskossa, huomaan edelleen 4-kymppisenä etsiväni Jumalaa. Se on jotenkin jännä. Sitähän luulisi, että 40-vuoden tuntemisen jälkeen sitä oltaisiin jo aika tuttuja, mutta ehei, edelleen samat asiat mietityttävät. BNH:n laulujen sanoissa sama kaipaus ja etsiminen toistuu säännöllisesti. Mitä etsin, löydänkö milloinkaan. Mitä löydän, olenko valmis kohtaamaan.(2) Yksi viimeaikaisimpia oivalluksiani on ollut myöntää, että kristittynä en tule koskaan valmiiksi. Se ei kuitenkaan ole mikään valitettava vaan vapauttava totuus. Se mitä tällä hetkellä ymmärrän, on riittävästi. Huomenna ehkä ymmärrän enemmän ja se on silloin riittävästi.

Minusta on välillä tuntunut, että elämäni menee eteenpäin kriisi kerrallaan. Jossain vaiheessa tuntui, että hakkasin päätäni kiveen sen takia. Miksi en tunnu saavuttavan koskaan rauhaa elämässäni? Nyt kun katson elämääni taaksepäin, olen havahtunut siihen, että saan kiittää Jumalaa kriiseistäni. Opin elämästä jotakin kun mut kappaleiksi rikottiin. Se oli elämäni suurin koulu vaikka välillä sattui niin. Kaikki mitä silloin jäi oli uskon siemen tää – Epätoivo erämaassa on uskoni kasvanut. Mutta turvaan Jumalaan, joka toivon on antanut. Ja kun kaikki kerran katoaa, totuus yksin jää. Ei enempää, ei vähempää. (3) Keikan edetessä oli ihana kuunnella Harri Heleniuksen laulamia sanoja. Ne todella koskettivat minua.

Tiedän kyllä, näet syvälle sydämeen, kaiken minkä tahdon piilottaa. Vie mua eteenpäin sillä horjuu askeleet. Kuinka kanssasi tahtoisin vaeltaa. (4) Välillä elämä tuntuu raskaalta. Ulkoisesti sitä ei välttämättä uskoisi minusta. Kuitenkaan perhe, omakotitalo ja vakituinen työpaikka eivät suojele minua tunteitteni loukkaamiselta, syyllistäviltä puheilta, riittämättömyyden tunteelta, jaksamattomuudelta ja ulkopäin tulevilta odotuksilta. Jumalan todellisuus antaa kuitenkin minulle valoa elämään. Vaikka elämä muuten näyttää välillä synkältä ja omat voimat tuntuvat loppuvan niin en kuitenkaan joudu harhaileman yksin pimeyden keskellä. Kulje kohti valoa, välittämättä varjoista, kulje koti valoa. Kulje kohti valoa, pysyy varjot takana. Oomme valon lapsia. (5) Jes! Tuon ajatteleminen ja tiedostaminen tuo lämpöä sydämeen. <3

Seuraava biisi alkoi tutulla yhteisellä taustarytmin taputuksella. Minulla on käsittämättömän huono rytmitaju ja tässä biisissä rytmikäteni menevät aina sekaisin. Nyt nauratti mielessäni, että jotkut asiat eivät tunnu koskaan muuttuvan. En kuitenkaan enää mieti miksi olen viallinen vaan naureskelen, että huono rytmitaju on osa minua. Osa koko pakettia, jollaiseksi Jumala minut loi. Toiseen maailmaan minut turvaan opastit myrskyiltä maan. Luonas onneni on. Voin menneet unohtaa. Saan uudestaan nostaa katseen voittajaan. Suuntaan askeleet toiseen maailmaan. Saan uudestaan nostaa katseen voittajaan. Kuljen huomiseen seurassa Kuninkaan. Ja ristini kannan. (6)

Elämän vaikeiden hetkien ja väsymyksen keskellä olen nauttinut aikaisin aamunpimeässä ja myöhään illanhämärässä autoa ajaessa juttuhetkistä Jumalan kanssa. Minä puhun Jumalalle ääneen ja Jumala kuuntelee tuomitsematta. Välillä koen Jumalan myös vastaavan antamalla minulle eteenpäin vieviä oivalluksia. Sinä kuuntelit hiljaa niin kuin aina ennenkin. Sitten yllättäen aloit selittää. Keskeltä kaiken mä jotain ymmärsin, sen mitä eniten kai tarvitsin. (7)

Minulla on kolme BNH:n levyä. Viime aikoina en ole erityisemmin cd-levyjä kuunnellut, mutta nyt tuli tunne, että miksi ihmeessä en kaivaisi vanhoja levyjä esiin. Sanat ovat koskettavia ja melodiat tuovat hyvän fiiliksen. Nuorempana kuuntelin enemmän melodiaa. Nykyään huomaan kiinnittäväni enemmän huomiota sanoihin. Syystuuli, valo katulamppujen. Yksin kuljen öisiä katuja. Sade kostaa kesälle kuumuden, liekki on vaarassa sammua. --Minä hukun, Isä käteesi tahdon tarttua, olet kaukana jossain silti tässä näin. (8) Välillä sitä on elämässä niin reunalla. En voi välttää maallistumisen vaikutusta ympärilläni. Kun ympäriltä tulee viestiä, jossa kristinuskolle annetaan paikka historiassa kun tiede ei vielä antanut selityksiä niin siinä pienen yksinäisen kristityn uskokin tuntuu usein horjuvan. Olethan siellä kun korttitalo sortuu, Olethan siellä kun askeleeni horjuu. Olethan vierellä kun elämä kuristaa ja luot uskon kun sydäntä puristaa. Kaiken antaa tahdon sulle, kanssas kulkee huomiseen. Sinä kaikki olet mulle. Johda askeleet. (9)

Kristityn elämä ei ole erityisen helppoa, kristittyä ei myöskään kutsuta helppoon elämään. Uskova ihminen kohtaa päivittäin samoja haasteita kuin ei-uskovakin. Itse olen kovasti yrittänyt suunnitella itselleni mukavaa elämää. Viime vuosina koen Jumalan kuitenkin halunneen opettaa minulle erityisesti ”Tapahtukoon Sinun tahtosi”. Niin kuin ihan todella. Me ihmiset emme näe varmuudella tulevaisuuteen. Jumala kuitenkin on jo siellä ottamassa meitä vastaan. Jumala tietää mihin toiveemme johtaisivat ja Jumala tietää meitä paremmin mikä meille olisi parhaaksi. Tämä maailma opettaa, että elämän juttu on maksimoida oma nautinto. Jumalan lapsena voin kuitenkin huitaista sellaisen tavoitteen pois maanpälliseltä elämältäni. Meidän bileet alkavat Taivaassa. Nostan katseeni taivaan sineen. Toivoni laitan Sun nimeen. Minne viet, sinne kuljen. Taas johdatuksen tuulen tunnen. (10)

Keikan viimeinen biisi oli odotetusti Taisteluni. Nuo sanat. Kuinka monesti olenkaan itkenyt ja laulanut niiden tahdissa. Kuinka noissa sanoissa kirkastuu kristityn elämän keskeinen asia. Eessäs pieneks kasvaa saan. Siinä on niin suuri totuus. Sitä luulisi, että iän karttuessa ihmisestä tulee isompi, fiksumpi ja kaikin puolin parempi, mutta ei. Mitä pidemmän aikaa saa tuntea Jumalan sitä pienemmäksi kokee kokoajan kasvavan. Ja kuinka ihanalta se tuntuukaan. Saan koko ajan luovuttaa elämästäni suuremman osan Jumalalle. Minä en tähänkään pysty Herra ilman sinua. Sun ristis luo johtaa tänään askeleeni. Käsin sidotuin kaipaan vapauteen. Eessäs pieneks kasvaa saan, tuntea uudestaan, jälleen rakkautes parantaa.—Herra johda vaikka mun tieni kulkis minne. Johda silloinkin kun en jaksa yrittää. Silloin kun mä heikko oon, johdatukses jatkukoon. Koko elämän sun käsiisi jätän. (11) Kiitos Bass n- Helen mahtavasta keikasta. Kiitos kun tulitte vielä takaisin. Kiitos näistä upeista sanoituksista. Kiitos.

Tässä vielä järjestyksessä keikan biisilista ja näitä biisejä olen siteerannut kirjoituksessani korostetuissa kohdissa. Jokainen biisi on kuunneltavissa YouTuben kautta.

1. Hopeinen risti

2. Hiljaisuus

3. Mitä jää

4. Jokaisen

5. Valon lapsi

6. Toiseen maailmaan

7. Varjojen maa

8. Poissa

9. Olethan

10. Syvä tuuli

11. Taisteluni

Isä meidän

Isä meidän, joka olet taivaassa. Minä uskon, että on olemassa taivas, jonne sinä kannat meidät kuoleman jälkeen. Siellä suru ja kivut ovat poissa ja saamme onnellisina levät sinun läsnäolossasi. Taivas on kotisi, mutta olet läsnä hengessäsi myös täällä maanpäällä meidän ihmisten elämässä.

Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Olet kaikkea muuta ylempänä. Olet pyhä, kaiken luoja. Saan olla ikuisesti kiitollinen elämästä, jonka annoit minulle.

Tulkoon sinun valtakuntasi. Taivaassa meitä odottaa onni ja autuus, mutta siitä voimme saada maistiaisia jo maan päällä. Kun ihmiset kokoontuvat Sinun nimessäsi ja tunnustavat Sinut Herraksi, Sinun henki hoitaa meitä rikkinäisiä ja rauhan ilmapiirissä saamme tuntea Sinun läsnäolosi ja kokea rakkautta lähimmäisiämme kohtaan.

Tapahtukoon sinun tahtosi niin maanpäällä kuin taivaassa. On kiva rakennella mielikuvia siitä, mihin suuntaan haluaisin viedä omaa elämääni, käsikirjoittaa oman tulevaisuuteni. Herra sinä tunnet kuitenkin minut paremmin kuin mitä itse tunnen. Sinä tiedät minua paremmin mikä minulle on hyväksi. Tahdon jättää elämäni sinun käsiisi. Olisi kunnia jos saisin olla sinun käytettävänä. Käsikirjoita Herra sinä minun elämäni.

Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Haluan helposti vaikka mitä. Enemmän materiaalia, enemmän hemmottelua elämääni, kaikkea, millä voisin korvata loputtoman rakkauden kaipuuni. Herra sinä tiedät mitä minä oikeasti tarvitsen, tiedät mikä on välttämätöntä, leipää elämässäni. Anna minulle se, mitä oikeasti tarvitsen.

Anna meille anteeksi meidän syntimme. Anna anteeksi kun rikkinäisenä ihmisenä kuormitun helposti ja toimin vastoin itseäni, toisia ihmisiä ja Sinua. Anna minulle mahdollisuus aloittaa elämäni uudestaan puhtaalta pöydältä. Ole mukanani ja tue ja johdata minua, että välttäisin ne ikävät teot, joihin tunnun yhä uudestaan syyllistyväni. Minussa itsessäni ei ole voimia toimia oikein, johdata sinä Herra minut toimiman tahtosi mukaisesti.

niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Kuinka odotakaan sinulta anteeksiantoa, mutta kuinka vaikea minun itseni onkaan osoittaa anteeksiantoa niille, jotka ovat rikkoneet minua vastaan. Kuinka usein suutun ja huudan lapsilleni, rakkaimmilleni. Kun en vaan jaksa. Kun kuormitun. Kanavoin pahan oloni rakkaimpiini. Anna Herra minulle kärsivällinen mieli, anna minulle rakkautta, jota voisin osoittaa lapsilleni. Jotta hekin saisivat oppia tuntemaan anteeksiantamuksen ja armon.

Äläkä saata meitä kiusaukseen vaan päästä meidän pahasta. Kuinka helposti kannan kaunoja miehelleni, joka ei ole osannut toimia toivomallani tavalla. Joka ei huomioinut minua silloin kun huomiota olisin kaivannut. Auta Herra, etten antaisi katkeruuden syövyttää minua sisältä. Siunaa meidän avioliitto.

Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Sinä olet kaikkivaltias, täydellinen rakkaus ja täydellinen hyvyys. Me ihmiset emme voi omilla teoillamme ansaita sinun hyväksyntääsi. Kiitos äärettömästä hyvyydestäsi kun Jeesuksessa otit pahat tekomme kannettavaksesi. Herra sinulle kuuluu kunnia ikuisesti.

Aamen