Onko jooga ok?

Onko kristityn soveliasta käydä joogassa? Aina välillä esille putkahtelee väitteitä puolesta ja vastaan. Itse sain ensikosketuksen joogaan osallistuessani kanteleensoittokurssille noin kymmenen vuotiaana. Kurssin opettaja tauotti soittamista joogahengitysharjoituksia. Se oli ihan mukavaa. Tuntui kivalta hetkeksi rauhoittaa mieli ympärillä olevasta hälinästä. Tuon ikäisten porukassa joogaamisessa oli myös häivähdys vitsikkyyttä, koska sitä ei mielletty ihan normaaliksi touhuksi.

Seuraavan kerran joogasin raskaana ollessa kun osallistuin raskaana olevien jooga-kurssille. Kurssin tarkoitus oli opettaa rentoutumista synnyttämistä varten. Kurssi oli tosi mukava, silloinkin mielen ja kehon rentouttaminen tuntui hyvältä. Itse synnytyksessä tosin kurssilla annetut opit unohtuivat ”hieman” aika taka-alalle.

Vasta tämän kurssin jälkeen aloin törmätä näkemyksiin, ettei jooga olisikaan välttämättä kristityille soveliasta. Neutraalin positiiviset kokemukseni taustalla kuitenkin vaikuttivat siihen, miten näihin näkemyksiin suhtauduin. Ensimmäinen ajatukseni oli hämmennys. Siis mitä pahaa siinä oli, että kantelekurssilla hengiteltiin hetken aikaa syvään rauhalliseen tahtiin tai siinä kun raskaana ollessani rauhoitettiin hengittämisen avulle kehon jumissa olevia kohtia? Olin hieman harmistunutkin. Miksi taas pitää tehdä jyrkkiä rajoja kristittyjen ja ei-kristittyjen välille? Miksi taas kristinusko pitää saada kuulostamaan ahdasmieliseltä kieltojen listalta?

Ärsyyntymisen lisäksi koin myös toista tunnetta. Koska koen sydämeni pohjassa sitoutuneisuutta kristinuskoa kohtaan, niin toki haluan myös elämässäni tietoisesti valita Raamatun opetuksen mukaisen elämäntavat. En siksi, että tulisin paremmaksi ihmiseksi tai ansaitsisin itselleni taivaspaikan valintojeni ja tekojeni avulla, vaan koska tiedän näiden opetuksen olevan hyväksi minulle. Ne johtavat minut onnellisempaan elämään. Tästä syystä en voinut vain sivuttaa jooga-kysymystä ajatuksella ”ihan sama”.

Radio Deissä oli kerran Viikon debatti –ohjelmassa aiheena jooga. Siinä erilaisten näkemysten omaavat ihmiset kävivät keskustelua aiheesta voiko kristitty joogata. Molemmilla keskustelijoilla oli kristillinen tausta. Toinen perusteli kielteistä aihettaan mm. sillä miten jotkut ihmiset olivat mielen tyhjennettyä kohdanneet pahan (saatanan) läsnäolon. Mielen tyhjentäminen siis avaisi portit henkimaailmaan. Toinen keskustelija taas järjesti jooga-tunteja kristinuskon pohjalta ja näki meditaation ja rauhallisen hengittämisen sopivat loistavasti myös kristinuskon hoitamiseen. Tässä keskustelussa minulle jäi taustalle vakava huoli mahdollisuudesta, että pitkälle vietynä joogaan liittyvä mielen tyhjentäminen voisi johtaa siihen, että joutuisi kosketukseen saatanan kanssa. Huoltani lisäsi kokemus, jonka olin kerran nuorempana saanut sängyssäni unen ja valveen rajamailla. Koin sellainen äärimmäisen pahuuden läsnäolon, mitä en pysty millään tavoin kuvailemaan. En kokenut tukehtuvani niin kuin unihalvauksen yhteydessä usein kerrotaan. Koin vain, että huoneessani oli konkreettinen pahuus. Sydämeni löi pelosta tuhatta ja sataa. En voinut muuta kuin rukoilla ja pyytää Jeesusta avuksi.  Ja se auttoi. Tiesin, että Jeesus on jo voittanut saatanan ja vaikka saatana kuinka pelottelee ja väittää muuta niin Jumala on aina suurempi. Vähitellen sydämeni syke rauhoittui ja sain palata takaisin normaaliin olooni. Mutta tämä kokemus siis nytkin tuki käsitystäni siitä, että henkimaailma on todellinen eikä sen kanssa kannattaisi leikkiä.

Minun yksi rakas harrastus on jumpat. Käyn jumpissa kuntosalilla, jossa on laaja ja monipuolinen jumppatarjonta. Myös joogaa. Koska joogan lisäksi on myös muuta kehon huoltoa kuten body balancea, venyttelyä ja fascia trainingia, en ole kokenut mitään tarvetta lähteä huoltamaan kehoani jooga-tunneille. Nyt kuitenkin osallistun kuntosalin kesähaasteeseen, johon liittyy kaikkien tarjolla olevien tuntien läpikäyminen kesän aikana. Edelleenkään ajatukseni joogaa kohtaan eivät ole 100% kielteisiä. Itseasiassa jopa hivenen uteliain mielin osallistuin jooga-tunnille. Oli jännä mennä kokemaan mitä tuntemuksia jooga-minussa herättäisi.

Niinpä tällä viikolla löysin itseni liikuntasalista odottamassa jooga-tunnin alkamista. Ohjaaja tuli liikuntasaliin korostetun rauhallisesti kävellen. Hän välitti tunnelmaa, että oli täynnä jonkinlaista ylimaallista rauhaa ja halusi sitä jakaa myös meille jooga-tunnille osallistuville. Ohjaaja kertoi, että tekisimme tunnilla jiniä ja jangia: ensin venytellään ja sitten rentoudutaan. Taustalla soi rauhallinen musiikki. Ohjaaja puhui hitaasti ja rauhallisesti. Itse aistin, että tunnilla tavoiteltiin pyhyyttä, tarvetta saada kokea jotain suurempaa kuin mitä arjessa silmillä näemme. Siihen tunteeseen meitä virittivät opettajan rauhallinen puhe, korostettu rauhaa huokuva ilme, puheet ”maagisesta” jinistä ja jangista sekä taustalla soiva musiikki ja hidas rauhallinen hengittäminen.

Itse en täysillä pystynyt keskittymään tunnin antiin. Tuntosarveni olivat hieman koholla enkä voinut rauhoittumisen ohella olla analysoimatta tuntia hieman ulkopuolelta tarkastellen. Mietin, kuinka tunnilla haluttiin välittää osallistujille ajatusta, että ihminen tarvitsee arjen kiireiden tasapainoksi pysähtymistä, rauhoittumista ja että joogan tarjoama maaginen pyhyys ruokkisi ihmisen rauhoittumisen tarvetta. Koska tiesin jostain paljon paremmasta tavasta saada rauha sisälle, koin joogaohjaajan opetuksen säälittävänä irvikuvana siitä mikä totuus oli. Kristinusko on antanut minulle niin paljon. Yhteys Jumalaan on jotain niin ylimaallista ja ihanaa, että mikään maailmassa ei voi korvata sitä. Yhteys Jumalaan on yhteyttä todelliseen, persoonalliseen rakkauteen.

Joogaaminen perustuu buddhalaisuuteen, jossa tavoitteena on mielen tyhjentäminen ja tyhjyyden kautta valaistuminen. Buddhalaisuudessa ei ole jumalia. Buddhalaisuus on filosofia, tapa elää ja nähdä asiat. Buddhalaisuuden tavoite, valaistuminen, saavutetaan oivaltamalla neljä jaloa kärsimykseen liittyvää totuutta ja kärsimyksestä eroon pääseminen kulkemalla jaloa kahdeksanosaista polkua pitkin. Ideana on siis itse mietiskellen ymmärtää elämän totuus ja saavuttaa elämän päämäärä eli täydellinen mielenrauha. Ei ihme, että buddhalainen filosofia vetää meitä kiireisiä länsimaalaisia puoleensa!

Luin joskus Nicky Grumbelin kirjaa Hyvä kysymys. Siitä löysin kolahtavan kohdan, jonka kirjoitin paperin kulmaan ylös:  ”Elämä ilman Jeesuksen kautta syntyvää yhteyttä Jumalaan on kuin televisio ilman antennia. Monet näyttävät olevan tyytyväisiä, koska eivät tiedä paremmasta”. Tänään etsiessäni erästä toista paperia, löysin tuon muistiin kirjotetun tekstin. Tuntui, että se sopii yhteen loistavasti tähän jooga-aiheeseen. Ei ihme, että jooga vetää meitä länsimaisia ihmisiä puoleensa. Monet meistä ovat hylänneet kristinuskon. Kuvittelemme, että kristinusko on jotain tylsää ja ahdasmielistä. Jotain mihin yhdistyy tylsät ja kuivakat mummot. Jotain, jotain, mitä rajoittaa hauskan pitämistä ja jotain mistä puuttuu ylimaalliset kokemukset. Buddhalainen filosofia sen sijaan ei ole kuivakaksi koettu ahdasmielisten mummojen juttu. Joogassa on jotain mageeta ja se sopii kuin nenä päähän uuden arvomaailmamme kanssa, jossa keskiössä on minä itse ja minun itseni hyvän edistäminen. Minä, vain minä, hengittämässä rauhallisesti, sulkemassa tietoisuudesta toiset ihmiset ja heidän tarpeensa. Olemalla välittämättä jostain Jumalalasta, joka varmasti haluaisi vain rajoittaa elämästäni nauttimista.

Summa summarum, tuomitsenko nyt joogan? En. Edelleenkään en lähde barrikadeille kailottamaan Facebookiin, että jooga on syntiä! Synti-sana koetaan usein virheellisesti jokisikin, mikä on kiellettyä. Synnit eivät kuitenkaan oli lista ihmisen kiusaksi kielletyistä asioista. Synnit ovat asioita, jotka vievät meidät kauemmaksi Jumalalasta ja sitä kautta onnellisemmasta elämästä.

Paavalin opetusten mukaisesti 1 Kor 6:12 ”Kaikki on minulle luvallista” --mutta kaikki ei ole hyödyksi. ”Kaikki on minulle luvallista” -- mutta en saa antaa minkään hallita itseäni. ja 1 Kor 10:23: ”Kaikki on luvallista” -- mutta kaikki ei ole hyödyksi. ”Kaikki on luvallista” --mutta kaikki ei ole rakentavaa. Tähän vedoten ajattelen, että joogaaminen on ok jos kokee joogavenytysten ja rauhallisen hengittämisen tekevän hyvää. Jooga on ok rauhoittumisen välineenä, mutta itse tarkoituksena se voi viedä väärille teille (=kauemmas Jumalasta) ihan niin kuin mikä muukin asia, minkä nostaa Jumalan edelle elämässä.

Itse en jooga-tunnista saanut juurikaan mitään irti. Se mitä siellä tarjottiin, toteutuu minulla muilla keinoin paljon tehokkaammin. Paljon paremmat venyttelyt olen saanut fascia- ja syvävenyttely-tunneilla ja mielen rauhan ja pyhyyden läsnäolon olen saavuttanut moninkertaisesti syvemmin rukousyhteydessä Jumalan kanssa.

Mitä siis ohjeistaisin jos minulta kysytään onko joogaaminen ok ja voiko kristitty joogata. En halua kenellekään jakaa ”kyllä” tai ”ei” vastausta. Sen sijaan haluaisin haastaa jokaisen saamaan asiasta omakohtaisen kokemuksen. Jos joogaaminen houkuttaa niin kokeile joogaa. Älä kuitenkaan jätä sitä siihen. Anna myös kristinuskolle ja Jumalalle mahdollisuus näyttää mitä sillä puolen olisi tarjottavana. Pyydä aidosti Jumalaa tulemaan mukaan elämääsi. Elä yhteydessä Jumalaan rukoillen, Raamattua lukien, kristinuskosta opetusta saaden (Raamattu ei aina ensilukemalla oikein avaudu) ja toisten kristittyjen yhteydessä eläen.  Kun olet molemmille antanut mahdollisuuden, voit itse vastata kysymykseen: ”onko jooga ok?”