Voiton juhlaa

Viime viikkoina olen saanut kunnostautua lajissa, joka ei ole aiemmin erityisesti ollut oma juttuni, nimittäin penkkiurheilu. On ollut yllättävän mukava nojata oman kullan kylkeen ja jännittää jääkiekko-otteluita. Alkuerissä olin vielä varsin rauhallinen peruspessimisti ”ei Suomi kuitenkaan voita, mutta ihan kiva tätä peliä on katsoa”. Kuitenkin ihmeiden ihme tapahtui - Leijonat todellakin voittivat  maailman mestaruuden! Siis ihan oikeasti! Siis ihan mieletöntä, että Suomi voitti maailman mestaruuden! Ja millä edellytyksillä? Ei NHL-vahvistuksia, ei MM-konkareita. Ensikertalaisia, monille vieraita nimiä. Nyt kaikki tietävät kuka on Kaapo Kakko ja Marko ”Mörkö” Anttila.  Ensin taisteltiin tie jatkoon, sitten kaatui Ruotsi, sitten Venäjä ja lopulta sunnuntai-illalla viimeinen kova vastus, Kanada. Suomen kansa meni voittohuumasta selaisin. Havis Amanda näki juurellaan alusvaatteisia ja alastomia juhlijoita hyppimässä riehakkaasti. Ei väliä miten juhlitaan kunhan juhlitaan! Kerrankin syytä kunnon revittelylle! HYVÄ SUOMIIIII!!!

Tiedättekö, nämä on taas niitä hetkiä kun koe itseni vähän oudoksi, mutta..  Minun voitonhuumaa häiritsee kuitenkin eräs pieni juttu. Menikö Suomi jopa liian sekaisin? Tuttavani fb-sivuilta lainattuna:  ”Jääkiekko on suomalaisten uskonto!! Mörkö on messias”. Tietysti voisi ajatella, että ylireagoin. Yksittäisen ihmisen kommentti. Mutta kun katsoo sitä huumaa mitä kiekkoleijonien voitto aiheutti, mietin vaan, että meneekö universaalisti ajatellen suurin mahdollinen hypetys väärään osoitteeseen? Siis kunhan ajattelen.

Itse, kuten arvata saattaa, haluaisin kovasti pitää Jeesuksen ykkösenä elämässäni. Leijonat voittivat Suomen mestaruuden, mutta Jeesus kuitenkin meni ristille kuolemaan, jotta minä saisin elää. Kumpi on kovempi juttu? Kumpi ansaitsee kovemman hypetyksen? Oletko koskaan hypettänyt Jeesuksen takia? Kuinka moni edes jaksaa vielä uskoa Jeesukseen? Leijonat me näemme omin silmin, Jeesusta emme. Leijonat ovat televisiossa silmiemme edessä ja Kaisaniemen voitonjuhlassa konkreettisesti elävinä ihmisinä edessämme. Mutta Jeesus? Hei ihan totta, uskooko joku vielä Jeesukseen? Hah!

Monille voitto tuntui olevan kaikki kaikessa. Jotain niin mahtavaa, ettei sitä mahtavampaa juuri voi enää saavuttaa. Itse olen joka tapauksessa saanut kokea jotain vielä mahtavampaa. Se usko, joka sisälläni on kasvanut, on antanut minulle jotain vielä enemmän. Leijonien voitto oli minustakin ihan mieletöntä ja upeaa ja olen äärettömän onnellinen mahtavan joukkueemme puolesta. Mutta silti. Se oli vain jääkiekkoa. Ikään kuin sirkushuvia. Kovan työnhän nuoret suomalaispojat olivat tehneet saavuttaakseen kiiltävimmän mitalin, mutta silti. Se oli vain jääkiekkoa. Se ansaitsee mitalijuhlat ja mahtavan kotimaahanpaluujuhlan, mutta silti. Mikä on elämän arvoasteikolla tärkeysjärjestys?

Meillä luterilaisille ylistys ja palvonta ovat aika vieraita tapoja toteuttaa uskoamme. Meille tutumpaa on pitää Jeesuksemme varaston hyllyllä odottamassa hetkiä, jolloin Hänet sopii ottaa sieltä päivänvaloon. Niitä hetkiä voivat olla esim. joulu, pääsiäinen ja vaikeudet, jolloin kaikki muut keinot on jo kokeiltu. Helluntailaisille taas ylistäminen on peruskauraa, mutta seurakunnan ulkopuoliset katsovat sitä touhua usein aika kieroon. Jeesuksen ylistäminen voi olla ulkopuolisista jopa luotaantyöntävää. Hulluja ovat tuollaiset hihhulit. Mutta oikeasti. Jos uskoo, että Jumala on olemassa, jos uskoo, että Jumala on luonut tämän maailman ja sinut ja minut, jos uskoo, että Jumala oikeasti tuli itse kuolemaan meidän ihmisten huonojen valintojen takia meidän puolestamme ja voitti kuoleman vallan niin eikö sen pitäisi olla ihan mielettömän ylistämisen arvoinen juttu? Miksi sitä fiilistä on niin vaikea saavuttaa?

Joopa joo. Kuulostaa nyt ehkä siltä, että olen tosikko ja ilonpilaaja ja lukematon määrä vastaavanlaisia synonyymeja. Taas uskovaiset synkistelevät eivätkä osaa nauttia elämän hienoista jutuista ja pitää hauskaa. En kuitenkaan halua viedä pois oikeutta juhlia nyt kun on juhlaan syytä. Vantaalainen Korson seurakuntakin haluaa olla mukana maailmanmestaruusmitalista iloitsevien ihmisten arjessa soittamalla kirkkonsa kelloja.  Se mitä haluan, on vain laittaa elämän mageet jutut oikeaan arvojärjestykseen. Leijonien voitto oli ihan mielettömän kova juttu. On kuitenkin jotain, joka on vieläkin kovempaa. Jesus on kingi! Se on jotain, mikä ei lakkaa olemasta totta siinäkään vaiheessa kun dementia vie unholaan Leijonien kultamitalin vuonna 2019. 

Jeesus on kingi nyt ja aina ja se kingeys jatku vielä kuolemanrajan ylikin. Jes Hyvä Jeesus!!! Kiitos ihan mielettömästi että olen saanut syntyä Suomeen! Tähän sitkeiden ja sisukkaiden kansalaisten maahan! Kiitos että annoit Suomen leijonille hyvän valmentajan! Kiitos, että annoit Suomen joukkueelle taitavaa pelisilmää, taitoa pelata vahvasti ja pitää päät kylmänä kovan paineen alla! Kiitos Suomen voitosta!  Kiitos Herra, että Sinuun me voidaan luottaa nyt ja aina! Leijonat ovat mahtavia, mutta Jeesus sä oot kaikista suurin voittaja, kingien Kingi!