Pientä ja isompaa kiusaa

Hei, oletteko tietoisia, että Raamattua voi lukea myös netissä? raamattu.uskonkirjat.net on sivusto, jossa voi hakea tietyn Raamatun kohdan luettavaksi tai vaihtoehtoisesti hakea sanahaulla esimerkiksi mitä Raamatussa jostain tietystä sanasta/aiheesta sanotaan.  Itse näpyttelin viimeksi hakukenttään Saatana. Ja minkähänlaisen rönsyävän ajatusprosessin seuraus tuo haku oli? Haluatteko kuulla?

 Minulla on ihana mies. On ollut jo 12 vuotta. Suhde on ollut ylämäkiä ja alamäkiä, rinnalla kulkemisia ja etäämpänä mököttämistä. Ainakin minun pääni sisällä parisuhteessamme on kaikenlaisia tunteita koettu mielettömästä rakkauden huumasta vihan tunteisiin. Usein huomaamme saman kaavan toistuvan: 1) Käymme hedelmällisen keskustelun, jonka seurauksena koemme avioliittomme ihan parhaaksi. Olemme toisillemme äärettömän rakkaita ja osaamme myös kertoa sen. 2) Vähitellen (lue: muutaman päivän päästä) arjen asiat valtaavat ajatuksemme ja parisuhde näkyy käytännöllisenä arjenpyörityksenä, 3) sitten jokin /jotkut asiat alkavat harmittaa ja vähitellen ärsytykset täyttävät -ainakin minun- mieltä ja silloin entistä enemmän minä keskityn vapaahetkinäni omiin juttuihini ja mies omiinsa 4) ja lopulta huomaamme, että olemme jotenkin taas ajautuneet hieman etäälle toisistamme 5) ja jossain vaiheessa, ärsytyksen kasvettua tarpeeksi suureksi on pakko nostaa kissa pöydälle ja keskustella tuntemuksista ja sitten taas olemme kohdassa 1. Jep. Parisuhteessa sekoittuvat minun hyvät ja huonot puolet ja miehen hyvät ja huonot puolet. Niinä hetkinä kun saamme kokea olevamme lähellä toisiamme, on helppo hyväksyä puoliso kokonaisena pakettina, rakastaa häntä täysillä kaikkine vikoineen päivineen. Mutta kun olemme toisistamme vähän etäämpänä, huomaan usein, että pienetkin asiat ärsyttävät herkästi.

Tänään kun yritin tarkastella tätä tilannettamme hieman ulkoapäin, tajusin, että tietyt asiat lukertelevat ajatuksiini toistuvasti. Usein mukana on sellaisia ajatuksia kuin ”ei se sua oikeasti rakasta”, ” sä oot ansainnut parempaa” ja ”sun on taisteltava omien oikeuksiesi puolesta”. Aika ikäviä kiusoja nuo ajatukset. Voin sanoa, että ei niiden mieleen luikertelun jälkeen parisuhde ainakaan parhaimmillaan hehku. Todellakin nuo vievät minua ja miestäni kauemmas toisistamme. Ja sitten havahduin ajatukseen. -Jumalan antamat rakkaudelliset ajatukset vievät kohti iloa ja rauhaa, joten kohti riitoja vievät ajatukset täytyvät olla lähtöisin Jumalan vastakohdasta, Saatanasta. Kaikki ikävät kuiskuttelut mielessä. Niitä on muitakin kuin parisuhteeseen liittyviä. ”Et ole yhtä hyvä kuin muut”, ”ei sun kannata avata suutasi kun sanot kuitenkin jotain tyhmää”, ”Et sä selviydy tästä päivästä”. Mutta Jumala on luvannut meille rauhan. ”Älä pelkää”. Niin sanotaan 51 jakeessa Raamatussa. Kannattaa muuten sitäkin hakea tuon alussa mainitsemani Raamattu-haun avulla. Aika hyviä tsemppikohtia saa elämään eväiksi!

Syntiinlankeemuskertomuksessa (1. Moos. 3) kerrotaan kuinka käärmeenä esiintynyt Saatana houkutteli naisen maistamaan kiellettyä hedelmää. Laskiaisena muistutettiin kirkossa kuinka Paholainen kiusasi myös Jeesusta (Luuk 4:1-13). Tässä ajatusvirtani vaiheessa laitoin Raamattuhakuun sanan ”Saatana”. Aika paljon ikävää tuo sielunvihollinen on tehnyt Raamatun aikoina.  Saatana ei kuitenkaan jättänyt ihmisen houkuttelua väärille teille vain paratiisiin tai kohdistumaan vain Raamatun aikojen ihmisiin. Saatana on ja vaikuttaa myös meidän 2000-luvun ihmisten, sinun ja minun elämässä. Näin ainakin minä uskon.  Joskus kiusaukset voivat olla pienempiä ja joskus isompia. Ei niistä varmasti koskaan maanpäällisen elämän aikana päästä eroon.

Saatanasta tuntuu usein vaikealta puhua ja myös kirjoittaa. Harvoin muistan kirkon saarnoissakaan Saatanasta puhuttaneen. Se on aihe, joka herättää meissä ihmisissä huolta ja pelkoa. Ja yleensä, ketään ei haluta pelotella. Ei kai me ihmiset voida edes täsmällisesti tietää miten henkimaailma toimii ja vaikuttaa. Rakastavaan Jumalaan olen kuullut useamman uskovan kuin persoonalliseen pahaan, Saatanaan. Mutta se miltä meistä tuntuu Jumalan ja Saatanan olemassa olosta ja vaikutuksista meidän elämään ei riipu meidän uskosta. Tuolla jossain joko on Jumala ja Saatana tai sitten ei ole. Jumala tai Saatana ei ole tai lakkaa olemasta tai vaikuttamasta elämäämme ihan vain joku ei sitä uskoisikaan. Ethän itsekään lakkaa olemasta jos joku ei sinun olemassa olosta tiedä.

Vaikka itse ajattelen, että Saatana on olemassa ja vaikuttaa meihin niin meillä ei kuitenkaan ole syytä pelkoon. Raamatussa Jobin kirjasakin kerrotaan, että Saatana pääsi aiheuttamaan ikäviä asioita Jobille vain koska Jumala salli ne. Muistetaan, että Jeesuksen ristin kuolemalla Jumala voitti jo Saatanan. Ja niin kuin Jeesus monta kertaa sanoi ”älä pelkää”! Meillä on suurempi voima puolustajana ja auttajana täällä maanpäällisellä tiellämme. Saatana yrittää johtaa meidät harhaan ja etäälle siitä suuresta rakkaudesta, rauhasta ja turvasta, jota Jumala meille tarjoaa.  Kiusaa ja houkutuksia kohtaamme varmasti päivittäin, mutta ajattelen, että niitä voisi ehkä helpommin vastustaa kun tiedostaa, että henkimaailmassa käydään koko ajan taistelua minunkin sielusta. Tämänkin päivän haluan aloittaa pyytämällä Jumaalaa mukaan kulkemaan päiväni matkan kanssani. Vierelleni, tuekseni, ohjaamaan Hänen mielensä mukaisiin tekoihin ja ajatuksiin.