Miksi uskon

Viime kesänä hyvä ystäväni esitteli minulle Kansan Raamattuseuran L10T menetelmän –elämäntavan, jolla myös me, ujot ja kiireisetkin,  joilla ei ole luontaista taipumusta kertoa Jeesuksesta, voimme omalla tavallamme osoittaa Jumalan rakkautta arjessa ja kutsua lähimmäisiä Jumalan yhteyteen. L10T rohkaisee tavallista kristittyä elämään uskoa todeksi omassa arjessaan ja osoittamaan lähimmäisenrakkautta itselleen ominaisin keinoin. Toimintaperiaate on tiivistetysti luettavissa L10T-esitteestä. 

Minuun, tällaiseen ujohkoon ja uskosta-puhumis-kammoiseen ihmiseen nuo vinkit kolahtivat. L10T-periaatteeseen kuuluu neljä kohtaa: 1) Pyydä Jumalaa mukaan siunaamaan päivän töitä ja arjessa kohtaamia ihmisiä, 2) ystävysty  ihmisiin, kuuntele ja kulje heidän rinnallaan ja 3) auta missä voi sekä 4) mahdollisen sopivan tilanteen tullessa esille, kerro Jeesuksesta. No, siinä se kynnys sitten tuleekin vastaan… Tuossa esitteessä kuitenkin kannustetaan:

”Jeesuksesta onkin helpompi kertoa oman elämämme kautta. Mikä saa sinut uskomaan häneen? Miten hän on vaikuttanut elämässäsi? Harjoittelemalla löydät vähitellen itsellesi sopivat sanat. Näin olet valmiimpi vastaamaan, kun sinulta kysytään uskostasi Jeesukseen”.

Niinpä ajattelin nyt tämän päivän blogitekstissäni pohtia mikä saa minut uskomaan Jeesukseen!

Sinänsä kyllä jännä aihe. Toki olen ”aina” tiennyt uskovani Jeesukseen, mutta aina olen myös ahdistunut ajatuksesta, että minun pitäisi jollekin ”järkevästi ajattelevalle” ihmiselle alkaa uskoani perustella. Usko on ollut minulle niin henkilökohtainen asia. Rakas salaisuus sisälläni, joka lämmittää kylmässä elämässä. Toki samalla olen kokenut suurta syyllisyyttä, että pidän niin merkittävän salaisuuden omaan tietonani. Uskossani on kuitenkin kyse niin arkaluontoisista asioista, että en ole halunnut nostaa sitä esille kaikkien ihmisten arvosteltavaksi. Ajatuskin, että, että minun pitäisi alkaa perustella ja puolustella erityistä yhteyttäni Jumalaan on saanut minut menemään täysin lukkoon.

Mutta nyt. Nyt otan haasteen vastaan ja järjen käteen ja mietin miksi todella uskon Raamatun Jumalaan.

Minä uskon Jumalaan, koska uskosta saan syvän sisäisen turvallisuuden ja rauhan tunteen. En ole koskaan yksin. Jumala näkee minut, kuulee rukoukseni ja pitää minusta huolta.

Minä uskon Jumalaan, koska usko saa aikaan rakkauden ja välittämisen ilmapiirin seurakunnassa ja käsittämättömän rakkaudellisen yhteenkuuluvuuden tunteen kun kohtaa toisia uskovaisia. Todella vaikea ajatella, että sama ilmapiiri olisi vallinnut edes 70-luvun ”love, peace and rock n. roll”- hippifestareilla, vaikka siellä vapaata rakkautta hehkutettiinkin. Itse olen kuulunut moniin erilaisiin vertaisryhmiin, mutta missään en ole kokenut lähellekään samanlaista lämpöä kuin seurakunnassa ja keskustellessa toisten uskovien kanssa. Siinä on kyse aidosta välittämisestä ja sisäisestä siskoudesta ja veljeydestä.

Minä uskon Jumalaan, koska olen saanut kokea pyhän. Kirkossa, metsässä, laiturilla, Jumalaa kohtaamassa. Ei sitä voi sen enempää selittää.

Minä uskon Jumalaan, koska tämä maailma on niin mielettömän upea paikka ja kaikki mitä täällä on, on niin mielettömän hienon suunnittelun tulosta. En vaan pysty käsittämään miten kukaan voi ajatella, että tämä kaikki olisi saanut alkunsa räjähdyksestä ja olisi sattuman ja sattumanvaraisen evoluution tulosta.

Minä uskon Jumalaan, koska Raamatun opetukset ovat niin mahtavia! Vaikka Jumalaa ei olisi olemassa niin Jeesuksen opetuksia noudattamalla, meidän olisi hyvä olla. Opetukset ohjaavat rakastamaan kaikkia ihmisiä, myös heitä, joista emme pidä, auttamaan heikommassa asemassa olevia, olemaan rehellisiä, tavoittelemaan nöyryyttä ja näkemään arvoa heikkoudessa. Kaiken kaikkiaan kristilliset arvot alkavat olla aika vastakkaisia sille, mitä tämän hetkisessä länsimaisessa yhteiskunnassa ihmisiltä vaaditaan: roisia itsekyyttä, palavaa halua raivata itsensä huipulle, olla ihmisten silmissä ihailtuja, saada rahaa ja  vielä lisää rahaa ja sitten keskittyä omien nautintojen toteuttamiseen. Mutta, minkä rauhan siitä saakaan kun tavoittelee Jeesuksen opetusten mukaista elämää. Riität sellaisena kuin olet. Olet ihana ja ihmeellisesti tehty. Olet arvokas luomus ja elämälläsi on tarkoitus.

Minä uskon Jumalaan, koska olen saanut kokea Jumalan apua ja lohdutusta niin monissa tilanteissa. Usein pelkoni ovat osoittautuneet turhiksi ja asiat ovat menneet ihmeellisellä tavalla hyvin. Uskon ja koen kuitenkin, että Jumala on auttanut minua vielä useammissa tilanteessa, joissa en ole edes sitä ymmärtänyt. Ylipäänsä, että näinkin tarkkaavaisuushäiriöinen ja tapaturma-altis ihminen on säästynyt lääkärin hoitoa vaativilta tapaturmilta ja on ylipäänsä hengissä on suuri ihme!

Minä uskon Jumalaan, koska elämäni aikana olen saanut kuulla monista ihmeistä, joita on tapahtunut kun ihmiset ovat rukoilleet. Olen kuullut mielettömistä tapauksista, miten Jumala on pelastanut ihmisiä mahdottomista tilanteista, parantanut täydellisen terveiksi sairaudessaan kuoleman tuomion saaneita, miten jotkut ovat saaneet kohdata Jeesuksen tai enkelin ja saaneet selkeän todisteen Jumalan todellisuudesta. Myös minua nämä toisten uskovien todistukset ovat vahvistaneet uskon elämässäni vaikka itse en varsinaista yliluonnollista ihmettä ole saanutkaan kokea (paitsi sen, että olen vielä hengissä ;) ).

Minä uskon Jumalaan, koska maailman uskontojen keskellä kristinusko on ainoa uskonto, jossa ei tarvitse suorittaa omaa pelastumista. Kristinusko on ainoa uskonto, jossa Jumala tuli ihmisten kaltaiseksi ja kärsi ihmisten puolesta ihmisten tekemät pahat teot.  Se on jotain aivan mieletöntä! Miksi mikään Jumala sellaista tekisi? Kristinuskon Jumala teki niin, koska rakastaa niin mielettömän paljon jokaista luomaansa ihmistä ja halusi päästää rakkaansa helpolla: enää ei tarvitse suorittaa, riittää kun uskoo!

Minä uskon Jumalaan, koska ymmärrän jonain päivänä kuolevani. Raamattu antaa lohtua kuoleman käsittelyyn. Kristinuskon mukaan kuolema on portti ihanaan paikkaan, jossa ei ole enää murheita eikä vaivoja.  Mitä ateisteilla olisi tarjota tilalle? Elämä loppuu ja sen pituinen se. Mitä hindulla on tarjota? Jos olet elänyt itsekkäästi, niin saatat seuraavaksi syntyä Mumbain slummiin. Tuntuisi myös todella ahdistavalta ajatukselta, että jos tämä elämä olisi kaikki mitä meillä on, niin miten sitä edes ylipäänsä jaksaisi elää? Koska kesäloma ja joskus voisi saada säästettyä riittävästi rahaa Thaimaan matkaan?

Edelleenkin - näitä uskon perustuksia pohdittuani, en voi sanoa vedenpitävästi, että tässäpä nyt oli sellaista todistusta, mistä kenelläkään ei voi olla vastaan sanomista. Ihan varmasti monellakin olisi. Jos vain yhtään haluaisi, voisi mielessään vetäistä maton minun pienen todistukseni alta. Monet perusteluni pohjaavat sisäisiin kokemuksiini. Ne olisi helppo tyrmätä psykologisiksi itsepetoksiksi ihmiseltä, jolla on haasteita kohdata elämän todellisuus. Myös jonkinlaista pyhän kokemusta on varmasti jokaisessa uskonnossa, niin kova halu ihmisillä on päästä kokemaan jotain yliluonnollista. Suorittamishaluisena ihmisenä voisin yrittää tehtailla tästä blogikirjoituksesta vieläkin terävämmän. Sellaisen,  joka löisi luun kurkkuun paatuneimmallekin ateistille. Mutta se ei ole tavoitteeni. Uskossa ei ole kyse luun kurkkuun lyömisestä ja viimeisen sanan sanomisesta. Paatuneimmalle ateistille, jos sellainen kirjoitustani eksyy lukemaan, sanon vain: Ota riski, ota selvää mitä kristinusko todella opettaa ja rukoile. Rukoile, että jos Jumala on olemassa, niin todistaisi itse siitä sinulle ja ottaisi sinut omakseen. Se on se kristinuskon juttu. Jumalan omana on ihan mahtavaa elää eikä sitä voi sen enempää järjellä kenellekään perustella.