Toisenlaisin silmin

Siitä on nyt jotakuinkin 15 vuotta kun seisoin työpäivän jälkeen odottamassa junaa. Oli harmaa talvinen keli ja mieli oli sen mukainen. Asemalla oli muitakin ihmisiä, en aluksi kiinnittänyt heihin suurempaa huomiota. Keskityin itseeni ja omaan olooni. Työpäivä oli pulkassa ja odottelin jo kotiin pääsyä. Sama pää minulla silloinkin oli kuin nyt. Ajatukset vaeltelivat ja rönsyilivät, mutta yhtäkkiä jostain tuli mieleen ajatus: jokainen ihminen täällä asemalla on Jumalan luoma. Jumalalle älyttömän rakas. Ihan niin kuin minäkin. Katselin ympärilleni ja minua alkoi hymyilyttää. Tuntui kuin itsekin olisin täyttynyt rakkaudella. Junaan päästyä katselin kanssamatkustajia suurella rakkaudella. Sydämessä oli lämmin olo. Ihania ihmisiä ympärilläni. Voi kuinka hekin voisivat ymmärtää oman mielettömän arvonsa!!! 

Tämä muisto tuli mieleeni kun tänään ajelin kotiin ja Radio Deissä soitettiin Juha Tapion ”Ihme”-kappaletta.

”Minne meet, vaikka kuinka vuodet sua kohtelee, vaikka pettyisitkin rakkauteen, vaikka viima vielä käy sydämeen, Olet ihme minne ikinä meet.”

Maailma näyttää niin erilaiselta kun sitä katsoo rakkauden silmin. Varsinkin tällaiselle introvertille on varsin luontaista kulkea laput silmillä. Tykkään olla omissa oloissani ja omissa ajatuksissani ja keskittyä itseeni, omiin ajatuksiini ja tekemisiini. Suljen silmäni vastaan käveleviltä ihmisiltä. Monet ihmiset tuntuvat neutraaleilta, jotkut jopa todella ärsyttäviltä.

Kukaan ihminen ei synny tänne sattumalta. Jokaisen ihmisen Jumala on luonut suuren rakkautensa kohteeksi. Miten meillä ihmisillä olisi varaa laittaa toisiamme järjestykseen? Jumalan aarteita.

Yritän taas ryhdistäytyä. Nähdä rakkaat, kiukuttelevatkin lapseni Jumalan ihmeinä, ja aviomieheni, joka ei aina jaksa päivän päätteeksi aloittaa syvällistä keskustelua kanssani <3, vastaan ajavien autojen kuljettajat, työkaverini, joka eivät usko Jumalaan, potilaani, joita kohtaan työssäni, kaupan kassat, metsästysseuran puheenjohtajan, joka tekee turhia valituksia rakkaasta naapuristamme. He kaikki ovat ihan mielettömiä tyyppejä! Jumalan mestariteoksia! Ja minä itse, Jumalan rakkaana, miten usein halveksin itseäni, pidän itseäni toisia huonompana tai vähempiarvoisena. Kun en ole suustani nokkela tai kun usein tuntuu, että se olin aina juuri minä joka sählää kaikkea, unohtelee asioita ja polttaa leipomuksensa. Mutta silti olen erityinen ja rakas Jumalalle juuri tällaisena omana itsenäni. 

Sinä joka tätä luet, anna itsellesi iso hali! Olet ihan huippu tyyppi, suuren rakkauden arvoinen!

Psalmi 139: 13-14  

Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen.