Aika paastota

Saimme mieheni kanssa inspiraation. Paastonaika alkoi ja tekisi ihan hyvää paastota ainakin jostakin. Joku ihan pieni tavallinenkin juttu riittäisi. Tekisi varmasti hyvää luopua hetkeksi jostain arjen luksuksesta. Ainakin oppisi arvostamaan taas sen jälkeen ”tavallista luksustakin” enemmän. Itse mietin, että luovun hissin käytöstä ja alan käyttää portaita. Ja leivästä voisin luopua. Joulun aikoihin olin saanut kolme lisäkiloa ja tammi-helmikuussa ne kilot olivat vakiinnuttaneet tukevasti paikkansa kehossani. Ei etteivätkö ne siihen voisi normaalipainoisella jäädäkin, mutta mieluummin kuitenkin halusin jatkaa elämääni ilman niitä. Eli miten olisi leipä? Hiilareiden vähentäminen.

Jostain googletteluista ajatus paastosta muokkautui kuitenkin vähitellen kevyen extremen puolelle. Miten olisi Nutrilett-kuuri? Minulla ei ole pakonomaista tarvetta laihduttaa, mutta ehkä taas elämyshakuinen puoleni kaipasi vähän haastetta. Ei siis niinkään laihtumisen takia vaan 1) jotta saisin kokemuksen miten Nutrilett toimii, 2) jotta saisin haastaa tahdonvoimani, 3) jotta oppisin lujuutta välttää kiusauksia ja toki siinä sivussa tokikaan 4) en laittaisi pahitteeksi jos jouluna kertyneet 3kg haihtuisivat matkalla pois.

Nyt on sitten 1vk ”osanutrausta” ja 1 vk ”täysnutrausta” takana. Päivät töissä ovat menneet ihan ok:sta. Jumpassa olen jaksanut käydä, mutta kotona on ollut vaikeaa. Varsinkin iltaisin. Kun kotona on jääkaappi. Ja kun lapsille pitää laittaa ruokaa. Lapsillekin on joutunut vähän selittelemään miksemme mieheni kanssa syö samaa ruokaa kuin lapset ”Äiti ja isi tässä nyt pitävät vähän hassua ruokajuttua jonkun aikaa ja juodaan vaan tällaisia ravitsemusjuomia”. En halua lapsille tehdä numeroa, että tässä äiti ja isi nyt LAIHDUTTAVAT tai KITUUTTAVAT. Mieheni kanssa toinen toistamme pyritään tsemppaamaan tässä projektissa. En kyllä tajua netissä olevia leppoisia kirjoituksia ”Laihdutin Nutriletin avulla kuukaudessa 14 kg”, ”Nuriletilla lähti kuukaudessa 12kg”, Pudotin 15kg kuukaudessa Nutriletilla”. Kuulostaa niin helpolta. Kuulostaa täysin vaivattomalta. Sen kuin vain laihtuu. Ihan kuin mitään ei tekisi eikä mitään uhraisi.

Minulla ainakaan ei ole ollut helppoa! Voi kuinka sitä kaipaakaan kunnon dopamiini-boostia, jonka syömisellä saa! Siis ihan tavallisellakin syömisellä. Kun tulee mukavan kylläinen olo. Nutrileteista ei kyllä mukavan kylläistä oloa tule. Nälkä voi lähteä, mutta se ei ole sama kuin kylläinen olo.  Kunpa minä vaan saisin syödä. Tuntea suklaan sulavan suussa, täyttää mahani millä tahansa hyvällä ruoalla, tuntea raukea kylläisyyden tunne. Kuinka dopamiinia vapautuu aivoissani. Kuinka mielihyvä valtaa kehoni. Ihanaa! Sitä kaipaan! Kuinka helppoa dopamiiniboostiin olisi jäädä koukkuun. Kun on tylsää, se piristäisi, kun on hauskaa, se kruunaisi kaiken, kun on ikävää, se lohduttaisi. Aina löytyy syy herkutteluun! Syöminen…  Ja nämä ovat normaalipainoisen ihmisen ajatuksia.

Haluaisin suhtautua ruokaan energian ja välttämättömien ravintoaineiden antajana. Haluaisin käyttää ruokaa. En haluaisi olla ruoan käytettävänä. En halua olla dopamiiniriippuvainen. Miksi houkutusten vastustaminen kotona on vaikeampaa? Onko kotona tylsää? Kaipaavatko aivot kotona enemmän virikettä? Mistä muualta voisi saada hyvänolon tunnetta kuin syömisestä? Liikunnasta.. läheisyydestä… Näitä muita keinoja haluaisin löytää vielä lisää! Olisi myös hyvä erottaa onko syömisen halun taustalla todellinen nälkä vaiko vain jano vai kaipaanko vaan hemmottelevaa hyvänolon tunnetta.

Tuntuu terveeltä toiminnalta hetkeksi katkaista riippuvuus ruoan palkitsevuudesta. Aina ei ole pakko toteuttaa mielitekoja. Eihän kaupastakaan voi ostaa kaikkea mitä mieli tekee.  Tämän Nutrilett-paaston tarkoitus on puhdistaa ajatukset kieroutuneesta ajatuksesta siitä, että usein tulee syötyä vain mielihyvän saamiseksi. Jatkossa haluaisin nähdä ruoan enemmän energian ja ravintoaineiden antajana. En kuitenkaan halua tiukasti kieltää ruoan ja hyvien makujen tarjoamaa nautintoa. Ja sitä leppoisaa kylläisyyden tunnetta, minkä syöminen voi antaa. Joskus on myös juhlan ja herkuttelun aika. Ehkäpä yksi herkuttelupäivä viikossa oli paikallaan?

Eilen siivotessa löysin paperipinosta lapun, johon olin joskus kirjoittanut erilaisten roskaruokien ravintosisältöjä. Megahampurilainen: 1091 kcal, Soijatortilla 689 kcal, Mexicana-pizza 1024 kcal ja päälle 5 dl Cokista 210 kcal. Vähän eri lukuja kuin Nutrilett ateriankorvikekeet Quinoa nut crunch –patukka 200 kcal, Thai-keitto 119 kcal tai Banana caramel shake 117 kcal. Tietenkään elämä ei ole joko Nutrilettia tai pitsaa vaan välille mahtuu paljon terveellisiä oikean ruoan vaihtoehtoja. Mieliteot kuitenkin usein suuntautuvat juuri tuohon roskaruokaan ja muuhun erityisen kaloripitoiseen. Silloin kyse ei välttämättä ole nälän vaan jonkun muun tarpeen tyydyttämisestä.

Elämässä ei ole kyse aina minusta tai sinusta. Elämä ei ole jatkuvaa tarpeiden tyydyttämistä. Joskus on hyvä harjoitella omien tarpeiden sivuun laittamista, vaikka sisäinen ääni huutaisi nautintoa. Oli se sitten todellista nälän tunnetta tai pelkkää dopamiiniboostin tarvetta. Voin tietoisesti valita sanoa ei haluilleni. Kokonaan tarpeitaan ja halujaan ei kuitenkaan tarvitse torjua.  Riittää kun niille vastaan ”odota”. Vielä ei ole aika tarpeen tyydyttämiselle.  Itse näkisin hyväksi jo paaston alkaessa asettaa päivämäärä paaston loppumiselle.  Silloin pystyy paremmin tietoisesti rajaamaan mielitekojen vaativaa ääntä. Tiedän päivämäärän ja se ei ole vielä. Jos päivämäärää ei ole asettanut vaan antaa paastolle luvan päättyä ”kun ei enää jaksa kärsiä ja pelleillä paaston kanssa”, paasto tulee päättymään mielitekojen voittoon. Se ei ehkä ihan vastaa paaston alkuperäistä ajatusta tietoisesti laitta mieliteot sivuun ja suostua elämään pienen kärsimyksen kanssa. Paaston avulla on hyvä palata lähtötilanteeseen jos syömis- tai muiden tottumisten reitti on lähtenyt menemään väärään suuntaan. Puhtaalta pöydältä on hyvä ottaa uusi alku uuteen elämään, jossa elämän valinnat perustuvat siihen mitä todella haluaa eikä siihen mihin mieliteot yllyttävät.