Rakkauden kerjäläiset

Minä kaipaan tulla rakastetuksi. On erityisen ihanaa kun mieheni katsoo minua silmiin rakastuneella katseella ja aistin suuren rakkauden tunteen välillämme. Siihen tunteeseen olen ihan koukussa. Siinä tunteessa halaisin elää vaikka jatkuvasti.

Mitä ihminen kaipaa kun sanoo kaipaavansa rakkautta? Minä kaipaan, että tulisin hyväksytyksi. Että olisin pidetty ja suosittu toisten ihmisten seurassa. Että minua ihailtaisiin. Että ulkonäköäni ihailtaisiin. Että saisin olla sellainen ihana paketti. Hyväksytty sellaisena kuin olen. Että saisin läheisyyttä ja tunnetta, että olen huolenpidon arvoinen. Että minun seurassani haluttaisiin olla, että seurani herättäisi hyviä tuntemuksia toisissa ihmisissä ja että minun seuraan haluttaisiin hakeutua. Että minulle kerrottaisiin kuinka ihana ja mukava olen.

Olenko narsisti?

Ihmisen, tai ainakin aikuisen tulee olla asiallinen ja vakaa. Tuollaista omahyväistä ihailun tavoittelua ei yleensä kannata tunnustaa ääneen. Se vihjaa ihmisen olevan psyykkisesti viallinen. Todennäköisesti juurikin narsisti. Tässä maailmassa pätee sellaiset säännöt.

En usko, että vaikka rakkauden kaipuusta ei puhuttaisikaan, se lakkaisi olemasta. Tässä maailmassa on kuitenkin omanlaisia hyväksyttäviä tapoja tavoitella rakkautta. On hyväksyttävää tavoitella ihailua pukeutumalla muodikkaisiin vaatteisiin, on hyväksyttävää tavoitella mahdollisimman kaunista ulkonäköä. On tosi ok käydä kampaajalla ja kosmetologilla ja ostaa viimeisimmän kauden vaateuutuuksia. On tosi jees ottaa itsestään hyvännäköisiä kuvia ja liittää niitä blogiinsa. On tosi mahtava juttu, jos saa sosiaalisessa mediassa seuraajia, jotka ylistävät kirjoittajan kauneutta ja hyvää vaatemakua.

On tavoiteltavaa hankkia ammatti, jossa saa ihmisten arvostusta, on jees ostaa hyvännäköinen auto, on jees asua talossa, joka herättää kateutta tuttavissa, on jees laittaa Facebookiin perheen lomakuvia etelän rannalta. On jees kaikilla näillä tavoin tavoitella ihailua muiden ihmisten silmissä.  Hyväksyntää. Tyydytystä rakkauden kaipuulle.

Ihmisiltä on usein vaikea saada kaipaamaansa rakkautta ja hyväksyntää. Silloin on ihan jees-keino hankkia lemmikkieläimiä. Lemmikkieläimen seurassa saa kokea olevansa rakastettu sellaisena kuin on. Lemmikkieläin ei välitä vaikka päällä olisi vanhat kulahtaneet kotiverkkarit ja paita, jonka kainaloista paistaa hikitahrat. Eläin osoittaa kritiikitöntä välittämistä omistajaansa kohtaan. Pääasia, että rakkautta ja hyväksyntää saa edes joltain, vaikka eläimeltä. Riittääkö eläimeltä saatu tunnustus kuitenkaan perusteellisesti tyydyttämään rakkauden kaipuumme?

Minä olen kokenut asian näin. Jumala on rakkaus. Usko on antautumista sen rakkauden vaikutukseen. Antautumista sille, että ottaa Jumalan tarjoaman rakkauden vastaan. Tulla rakastetuksi. Luottaa elämänsä suurempiin käsiin. Heittäytymistä rakkauden kannateltavaksi. Kun ensin tulee rakastetuksi, sitä seuraa tunne, että haluaa rakastaa muitakin. Ihmiset ovat kuitenkin pohjimmiltaan särkyneitä ja rikkinäisiä. Monet hekin, jotka eivät siltä vaikuta. Harva ihminen voi nähdä toisen ihmisen sydämeen. Se tuntuu olevan ihmisluonnon tärkeä tehtävä: suojele sisintäsi toisten ihmisten katseilta. Tärkeää on, mitä kuvaa annat itsestäsi toisille ihmisille. Vain jos annat ihanaa kuvaa, voit saada vastaan rakkautta. Suhde Jumalaan on jotain täysin päinvastaista. Jumala näkee aina sisimpäämme. Tietää noloimmatkin ajatuksemme ja tekomme. Mutta Jumala on niin suuri ja niin käsittämätön rakkaus, että se peittää sisäänsä suurimmatkin häpeän aiheemme. Jumalan seurassa voimme vapautua aidoiksi omiksi itseiksemme. Ensin harjoittelemme sitä suhdetta kahdestaan Jumalan kanssa, sitten vähitellen kun huomaamme Jumalan kaikista vioistamme huolimatta rakastavan meitä, rohkaistumme rakastamaan itse itseämme ja sen jälkeen myös muita ihmisiä. Toisia ei voi rakastaa jos ei ensiksi rakasta itseä. Ja rakkaus ei synny tyhjästä. Jotta voi rakastaa itseä ja toisia, täytyy ensiksi tulla itse rakastetuksi.

On helppo ihailla täydellisen näköisiä kauniita ja muodikkaasti pukeutuvia ihmisiä, mutta mitä silloin todellisuudessa ihaillaan. Vaateita? Hiuksia? Maalattua ihoa? Tyydyttääkö kuoren ihailu ihmisen sisällä olevaa hyväksytyksi tulemisen ja rakkauden kaipuuta? Todellisen tyydyttävän rakkauden saaminen vaatii heittäytymistä paljaaksi ja haavoittuvaksi, todelliseksi itseksi. Vasta kun tämä paljas, haavoittuvainen ihminen vastaanottaa hyväksyntää sellaisena kuin on, rakkauden tarve voi tulla tyydytetyksi. Onnekkaat ihmiset voivat päästä maistamaan tätä tunnetta hyvässä ihmissuhteessa. Kahden ihmisen välinen tunne on kuitenkin aina jossain määrin hetkellistä. Ihmisille kun tahtoo tulla niitä huonoja hetkiäkin, jolloin ei jaksa rakkautta osoittaa. Jumalan tunteet eivät kuitenkaan vaihtele. Jumalan osoittama rakkaus on pysyvää ja turvallista. Jumalan rakkaus voi korjata rikkinäisen sisimpämme jos vaan suostumme siihen ja annamme itsemme ja elämämme Jumalan käsiin. Ihminen kuitenkin tahtoo olla niin jääräpäinen, että jatkuvasti yrittää hakea rakkautta väärästä suunnasta. Jumalan varaan kääntymistä ja Jumalan rakkauden vastaanottamista minäkin harjoittelen jatkuvasti yhä uudestaan ja uudestaan.